Ruumiin pituus 100-140 cm, häntä 35-50 cm.
Paino yleensä 20-50 kg, mutta yli 70 kilon painoisia yksilöitä tavataan.
Uros on naarasta kookkaampi.
Suden pohjaväri on harmaankeltainen. Mustaa peitinkarvaa esiintyy etuselässä, hartioissa ja hännän kärjessä. Vatsapuoli on vaaleampi. Jalkojen pohjaväri on harmaa, etujalkojen etupuolella voi olla musta juova. Väritys vaihtelee jonkin verran ja erityisesti kesäturkki on punertavampi tai ruosteenruskeaan vivahtava.
Suden korvat ovat pystyt ja muutenkin susi muistuttaa pystykorvaista koiraa. Suden erottaminen koirasta on usein vaikeaa, kuitenkin suden häntä riippuu usein suorana ja silmät ovat vinot. Suden jäljet muistuttavat suuren koiran jälkiä. Suden etutassut ovat takatassuja kookkaampia. Raateluhampaat ovat pitemmät ja kookkaammat kuin koiralla.
Tavataan Pohjois- ja Itä-Suomessa. Runsaimmat kannat ovat itärajan lähellä. Kierteleviä ja pesiviäkin susia voi esiintyä koko maassa. Susilauman reviirin koko määräytyy ravinto- ja susitiheyden mukaan. Suomessa keskimääräinen vuotuinen reviirin koko on noin 700-900 neliökilometriä laskutavasta riippuen.
Kiima-aika on helmi-maaliskuussa. Kantoaika on 60-63 vuorokautta. Pentuja on tavallisesti 3-6, mutta susi voi saada yli kymmenenkin poikasta. Pentujen kuolleisuus susilla on korkea, jopa puolet pennuista saattaa menehtyä loisiin, sairauksiin ja ravinnon puutteeseen. Kaivaa pesäluolan hiekkatörmään tai vastaavaan paikkaan.
Lihansyöjä. Saaliseläinten saatavilla olo vaikuttaa ravinnon koostumukseen suuresti. Saalisvalikoimaan sisältyvät myyrät, sopulit, jänikset, linnut, peurat, poro ja hirvi. Susi käyttää myös haaskoja. Luontainen saalistusyksikkö on lauma, mutta yksinäinenkin susi pystyy kaatamaan hirven. Ei peitä haaskaansa kuten karhu ja palaa harvemmin haaskalleen. Suureen saaliseläimeen jää syviä kulmahampaiden viiltoja kaulaan ja reisien takaosaan.
Susi on erittäin kestävä ja nopea liikkuja. Suden kuulo ja hajuaisti ovat erittäin tarkat. Sosiaalisena laumaeläimenä sudet kommunikoivat asennoilla, eleillä, ilmeillä, hajumerkein ja ulvomalla. Suuremmat laumat ulvovat, kun ne esimerkiksi lähtevät saalistamaan, vartioivat reviiriään tai kokoavat laumaansa. Pienemmissä susilaumoissa sudet eivät ulvo yhtä herkästi.
Susi karttaa ihmistä, eikä sutta pääse näkemään kuin hyvällä onnella. Sudella ei ole luontaisia vihollisia.